Villakankaasta hameeksi

Kaappini perällä on jo pitkään lojunut odottamassa ohut ruskea villakangas, josta oli tarkoitus tulla hame jo ajat sitten. Alkuviikosta päätin vihdoinkin kaivaa sen esille ja tällainen siitä syntyi. Alkuperäinen kaava oli tammikuun Suuressa Käsityölehdessä ja levensin helmoja hieman sekä lisäsin taskut. Pinenä vinkkinä niille jotka päättävät ryhtyä tätä kokeilemaan, kannattaa tarkistaa kaarrokkeen istuvuus ennen kuin helmasaumaa alkaa tikkaamaan kiinni, kaava oli pikkuisen liian kaareva ja hame pussittaa hieman. Taskujen ansiosta sitä ei onneksi päällä näe ja mukavahan tästä tuli muuten. Nopea ja helppo tehdä.

Valamiit vinkkelit

Istuskelin illan musiikkia kuuntelemassa ja mustikkateetä juomassa ja tuunailin vinkkelit valmiiksi. Näillä kyllä kelpaa kipaista kauppahalliin hakemaan lisää mustikka vanilja teetä, joka ikävästi pääsi loppumaan. Ihmettelin jo hetken, että mitä ihmettä minä nyt juon ja muistin vasta sitten että kaapissa on vielä hyllyllinen teetä jäljellä. Eihän se hätä niin paha ollutkaan!

Viluvarpaan villavinkkelit

Olen jo pitkään himoinnut huopikkaita ja nyt minä vihdoin sain ne! Enää ei varpaita palella pakkasella ja villasukkiakin mahtuu väliin monet, niinkuin kuulemma asiaan kuuluu. Edessä on siis ihana tuunausurakka ja Nappikikasta ideoita löytyi enemmän kuin pienen tuulitukan pää jaksoi edes käsitellä kerralla. Ystävien avustuksella (ja ovesta ulos työntämällä sitten lopulta) mukaan kuitenkin tarttui tarpeistoa jolla ainakin alkuun päästään.

Lämmintä päälle

Tein tässä taannoin ystävälleni kaksi isoa hupparia talven lämmittäjiksi. Sain lopultakin tehtyä ne loppuun ja annettua uudelle omistajalleen. Sitä ennen kuitenkin ehdin näpsäistä muutaman kuvan. Ehkä myöhemmin päivitän molemmat tänne ihan oikean omistajan päällä, että näkyvät oikeassa kontekstissa.

Olin aika tyytyväinen siihen, miltä tuo vaate näytti ja tuntui päällä. Kauluksesta vain ei oikein ollut hyvää kuvaa, malli kun oli vielä aamupäivällä ihastuttavan pitkähiuksinen. Tuumailin että tämmöisen voisi tehdä pienellä muuntelulla itsellekin. Punaiset napit on peräisin äidin nappilaatikosta, jonne ne ilmeisesti unohtuivat joskus 90-luvun alussa. Oi niitä aikoja!