Neulottua pitsiä

Päätin tehdä itselleni kevään ja kesän lämpimille keleille unelman kevyen pitsijakun, jonka ohjeen löysin käsityölehdestä. Villiinan ihana mummu tilasi minulle tummansinistä mohairlankaa tarvittavan määrän, koska ne olivat juuri ikävästi päässeet loppumaan. Kuulemma samasta lehdestä löytyneen mohairmekon ohje oli ollut yllättävän suosittu.

Olen jotenkin onnistunut telomaan jalkani niin, että se on päässyt tulehtumaan. Liikkumisrajoitteisena neuletyöt ovat hyvinkin toivottua ajanvietettä ja sain kahdessa päivässä jakun takakappaleen valmiiksi. Olisi ihanaa saada uusi jakku valmiiksi ja mukaan Italian reissulle. Tätä vauhtia haave voisi olla jopa varsin mahdollinen.

Tämän viikon olen leikkinyt Housea kävelykepin kanssa kinkaten ja nappeja napsien. Aivan yhtä pahansisuinen en sentään ole ollut, vaikka välillä onkin kiukuttanut. Kiitos Benin ja Jerryn sekä Bakend Alaskan valkosuklaa jääkarhujen. Om nom nom nom

Kirjoneuleita ja lankakaaosta

Kuviolliset neuleet näyttävät aina niin rikkailta ja mielikuvituksekkailta, että pakkohan sellaista oli kokeilla itsekin. Lisää motivaatiota sain siitä hämäräperäisestä pakkomielteestäni yrittää tehdä se täydellinen pipo. Ei aivan vieläkään onnistunut, mutta lähemmäksi päästään.

Ohjeen sain lokakuun Suuresta käsityölehdestä pudottamalla alkuperäisestä noin 20 silmukkaa pois. Tämä siksi, että aiemmin ohjetta kokeiltuani sain ihan mielettömän hehtaaripipon. Ehkä purankin sen takaisin langoiksi ja teen uusiksi tämän kokoisena. Siinä voisi olla ideaa. Kehittämiskelpoinen malli tämä joka tapauksessa on, vaikka sorrun vieläkin pitämään sitä tylsää mustaa henkkamaukan tupsupipoa suurimman osan ajasta. Eipähän tarvitse väriyhdistelmiä miettiä.

Kuvassa värit toistuvat kohtalaisen hyvin vaikka käytössä noita ruskeita kuvioita ei joka valaistuksessa erota kovin selvästi. Jämälankojen kanssa on aina vähän se onkelma, että on tehtävä siitä mitä on.

Langankeriä ja silmukoita

Mikäs sen parempi aika ryhtyä luomaan silmukoita kuin talvi kuunnellessa kämpän nurkissa ujeltavan tuulen tarinoita? Innostuksissani villiinnyin, ja minulla on nyt oikeastaan useampikin neulontatyö puikoilla valmistumassa pikkuhiljaa. Niistä kuvia myöhemmin sitä mukaa kun valmistuvat.

Tekemiselle on viimeaikoina jäänyt harmillisen vähän aikaa ja energiaa. Taidekoululla sijaistelut ja ystävien kanssa oleskelut ovat todella mukavaa ja antoisaa ajanvietettä, vaikka ei niistä blogiin dokumentoitavaa kättentuotosta juuri synny. Siksi neulontatyöt ovatkin niin ihanan käteviä. Sellaisen voi huoletta kääriä rullalle, sujauttaa laukkuun ja kaivaa kahvilassa esiin jutustelun sivussa. Siinä juoruillessaa pipot ja sukanparret ja hihansuut etenevät ihan huomaamatta.

Kävin Sinooperista hakemassa muutaman pienen paketin Cern massaa joihin ajattelin istutella huomenissa pari orastavaa ideaa ja katsella millaisia muotoja vahaklönteistä oikein esiin putkahteleekaan. Samalla voi viritellä vähän nostalgisia lapsuusajan kerhomuistoja ja jämäpaloista tehdä vaikka niitä iän ikuisia koiranruokakuppeja ja muita.

Millaisia muistoja ihmisillä on? Mitä muotoilitte lapsena savesta, muovailuvahasta tai muotoilumassoisa taikataikinaa unohtamatta? Kestosuosikkeja aiheen suhteen tai äidin vitriiniin päässeitä aarteita?