Illustration Friday - Winter

 

I found this interesting website called Illustration Friday. They give you a topic to draw about and you have one week to make a complete picture out of it. This weeks topic was winter, so I continued my series of fast sketch+photosop series about winterspirits. This one is Kuura. She is te spirit of frost and she is the little sister of the Winter. She loves to dance and tell frosty stories to the nature and so spread the winter along her footsteps... 

... I honestly dont know if my english even makes any sense at all :D

Verryttelyä

Olen ollut niin laiska piirtäjä koko loman ajan, että aloin jo nähdä unia piirtämisestä ja maalaamisesta siinä määrin että päätin vähän verrytellä sormia ja piirtää Viiman. Talvisen purevan kylmän tuulen hengen. Suttailin lyijykynällä luonnosvihkoon muutamassa minuutissa ja räpläsin värit päälle photarissa. Nopea rustaus vaihteeksi.

Alku

Tunnen maan. Tunnen miten se kantaa vakaana sylissään. Turvassa, ympärillä vain taivas ja kasvit. Taivasta peilaava sininen vesi, joka kiemurtelee hopeisena käärmeenä tuntureiden lomassa. Varvikko jalkojeni juuressa hohtaa syksyä ja hiipuvan valon kultaa. Hengitän sisääni raikasta tuulta, joka tuo pohjoisesta mukanaan talvea enteilevää lumen tuoksua. Odotan, kärsivällisenä, tietäen, että joka vuosi syksyn jälkeen saapuu lumi, valkeus, pimeys ja talvi. Puhtaus, joka nielee kaikki värit ja synnyttää ne kevään tullen uusiksi ja kirkkaiksi.

Hengitän syvään niin, että kirpeä ilma tuntuu syvällä aina vatsanpohjassa asti. Antaa voimaa ja tekee osaksi, yhdeksi ja kokonaiseksi maan ilman ja tuulen kanssa. Kerin tietoisuuttani auki hiljalleen, varoen, ja annan sen työntyä syvälle maan poveen, levitä vapaana tuulen mukana harjuille ja rinteille, alas veden tuntumaan nuuskimaan raikasta veden tuoksua. Tunturijäniksen valkeaksi muuttuvat käpälät rapisuttavat kuivia kasveja. Kanerva tuoksuu ja huokaa taipuessaan. Valkoiset pedon hampaat paljastuvat makeasti hymyillen ja vaaleanpunainen kieli lipoo kuonoa, viivytellen. odottaen.

Malta vielä hetki, en kykene keskittymään, kun nälkäinen vatsasi murisee tänne asti. Ystävällinen töytäisy. Peto kierähtää selälleen varvikkoon ja venyttää pehmeitä tassujaan maata pitkin. Kynnet tarttuvat sitkeisiin risuihin ja riipivät oksia. Nälkä. Kärsimätöntä tuhinaa ja meripihkan keltaiset silmät tuijottavat haikeana siihen suuntaan, johon jänis kiireenvilkkaa pötki saatuaan kirsuunsa saalistajan tuoksun. Malttia minä muistutan vielä.
Hengitän uudelleen syvään ja yritän keskittyä. Kerin tietoisuuteni uudelleen auki ja levitän sen kehrät kauas, etsien. Jossain kaukana ensimmäinen lumihiutale koskettaa hauraana maankamaraa ja tunnen kuinka jokin herää.

Tässä erään päässäni pyörineen tarinan alkua. Hahmot kyllä pyörivät ja kieppuvat mielessä, mutta tapahtumat eivät aivan vielä hahmotu kohdilleen. Saa nähdä eteneekö koskaan ihan ehjäksi kokonaisuudeksi asti vai jääkö vain pätkiksi novellintynkiä, mutta ajattelin silti jakaa.

Piparkakkulinna

Jouluinen arkkitehtiprojekti valmis yhtä rakkulalle palanutta sormenpäätä rikkaampana.

Kriiseilyä

Mun blogin ulkoasukriisi senkun jatkuu. Tälläkertaa päädyin väsäilemään tämmöisen. On se huomattavasti parempi kuin edellinen, ja ehkä matkalla siihen suuntaan mitä haen, mutta en vieläkään ole ihan tyytyväinen.
Palautetta? Mikä on hyvää ja mikä huonoa jne?

Piparkakkulinnan julkisivuremonttia

Mun piparilinna projekti edistyy hitaasti mutta varmasti. Enää hirvittää miten ihmeessä tän hökötyksen kasaaminen oikeen onnistuu, mutta samalla en malta odottaa että nään sen valmiina. Kotona vanhempien luona jouluvalmistelutkin edistyvät. Tänään haettiin kuusi ja siivoiltiin. Ensiviikolla luvassa vielä viimehetken valmisteluja ja leipomista! Nams.

So here is my gingerbread castle project progressing slowly but steadily. That blue gel stuff reminds me of toothpaste so it felt kind of weird to put it on a cookie. I just suddenly got this idea of snowqueens castle, sense it was one of my favourite stories as a child, and decided to try it out. I cant wait to see this ready! Im kind of exited about it :D

Veistellen

Tässäpä kurkistusta mun viimeisimmästä projektista kun kerran nappasin puhelimella muutaman kuvan. Kuvien laatu onkin sitten aika kamala mutta laitan parempia sitte ku se on lopullisesti valmis. Tässä viimesessä kuvassa toi kylki näyttää vähä hassulta... Mulla kyllä pitäs olla profiilikuvaki jossaki puhelimen uumenissa mutta nooh. Ehkä se on parempi että tajuatte mun luovan nerouden silleen pikkusissa erissä ettei oo liian tajuntaa räjäyttävä kokemus :D

 

So this is a sneakpeak to my latest project at school. I know the pictures are quite bad quality, but I took them with my fone as a side tought so... I promise to upload beter pics when I get her ready and presentable. Love and merry christmas!

Ylpeä äiti

Minulla oli alunperin tämän kuvan lineartit akvarellityötä varten lehtiössä, mutta päätinkin harjoituksen vuoksi skannata ne sellaisenaan ja väritellä photarissa tämänkin. Kului ihan hillitön määrä teetä, hiusten repimistä ja hammasten kiristelyä, minkä ymmärtää kun ottaa huomioon, että yleensä teen niitä akvarelleja jotka ovat valmiita muutamassa tunnissa. Huomasin että käytän näihin lähinnä akryylimaalaustekniikoita ja se ei ihan sovellu tämmöiseen työskentelyyn sitten kuitenkaan. Luulen että asiat voisi oikeasti tehdä paljon helpomminkin...

Hahmo on talven ja pakkasen henki ja ilves metsästysretkeltä palannut suojatti. En oikeen saanut hahmojen välistä vuorovaikutusta näkymään sitten kuitenkaan... Pitää joskus kokeilla oikeasti värittää sitä alkuperäistä akvarelleilla ja kokeilla josko sillä tavalla onnistuisi paremmin... Tämmöistä tällä kertaa... Antakaahan palautetta rakkaat. Musta on tylsää pälistä täällä yksinään.

Second try with the digital colouring. Im starting to get a hang of it, but still.. not yet pleased with the turn out. The lady is the spirit of winter and frost and the lynx her compannion returning from a hunt...

Yrittänyttä ei laiteta

Ensimmäinen kunnollinen yritys toooodella pitkään aikaan tietsikalla värittelyn kanssa. Voi olla että jatkan tuon "loppuun" joskus kun olen vähemmän turhautunut, tai sitten vain onnellisesti unohdan sen jonnekkin mun tietokoneen kovalevyn pohjamutiin.

This is my first try with the digital painting in a wery long while. There is still a lot to be learned before I can say that I am even remotely satisfied with my level of skill.

Itseppäisyyspäivä

Vietän viikonloppua Oulussa vanhempien luona ja tietenkin unohdin siveltimet kotiin rovaniemelle, mutta vesivärit on mukana! No jotain kuitenkin sain aikaiseksi, vaikka kuvan laatu on todella huono. Ajattelin skannailla tämän uusiksi kotona ja ehkä kokeilla photarilla värittämistä taas pitkästä aikaa. Muutamat lineartit on lehtiössä myös odottamassa värejä. Saa nähdä mitä niistä sitten tulee kun ovat valmiita. Hyvää itseppäisyyspäivää kaikille!

Tuhertamista

Minulla olisi tuolla tietenkin läjä luonnoksia, kuvia ja käsitöitä odottamassa tänne päivittämistä, mutta se edellinen ulkoasu rassasi minua niin pahasti että päivittäminenkin jäi. Päädyin sitten kokeilemaan tällaista versiota, mutta en ole tähänkään kyllä oikeastaan tyytyväinen, eli päädyn varmaan vaihtamaan sen vielä muutamaan otteeseen ennenkuin annan sen taas olla. Jos jollakulla on jotain ajatusta tai ideaa siitä millainen voisi olla hauska niin ehdottomasti kommentoikaa tai laittakaa fbssä viestiä jos tänne on jotenki hankala laittaa. Minulla on jotenkin niin sormi suussa tämän vekottimen kanssa... Hassua. Munhan nimenomaan pitäisi olla hyvä tämmösessä enkä ole :F

Ennakointia

Meidän perheen tämän vuotinen joulukortti onkin sitten perinteistä poiketen akvarellina toteutettu. Ei mikään maailman omaperäisin idea tai mitään mutta hei, mää asunki Rovaniemellä ja täällä tursuaa poroja vähä joka tuutista joten syytetään aivopesua.

Tiiän etten oo päivitelly mitään taas vähään aikaan, vaikka oonki kaiken näköstä touhunnu. Töiden dokumentointi ja tänne laittaminen vaan jotenki aina jää, tai sitten ne on sellaista materiaalia jota en edes halua tänne julkiseen jakoon laittaa. Liian henkilökohtaista tai raakilemaista yms. Kyllähän te tiiätte.

Huomenna on lähtö pohjoista kohti Lainiolle kolmimetrisiä lumiveistoksia nakuttelemaan. Tiedossa todella kylmää ja märkää ja viluista touhua josta varmaan lisäilen kuvamateriaalia sitten kun selviän takaisin. Toivottavasti tällä kertaa vähän paremmassa kunnossa kuin viimeksi, eli ilman sitä hillitöntä kuumetta ja rajua oksennustautia. Minä jonka mahataudit yleensä nykyään kiertää kaukaa. Onneksi.

Luonnos lokakuu

Tässä kuussa en ole saanut kauheasti aikaan sellaisia luonnoksia joita tänne kehtaisi laittaa, joten liitän ne harvat sitte vaikka marraskuun merkintään. Sen sijaan saatte nauttia mun elävän mallin piirustuksen kurssin tuloksista joista muutaman laitan pyynnöstä tänne esille. Pakko sanoa että oli kyllä aika antoisa ja nautittava kurssi ja tällä ei oo sitte mitään tekemistä sen kanssa että meillä oli alaston miesmalli, vaan sen kanssa että opin kiinnittämään mittasuhteisiin ihan eri tavalla huomiota. Vielä mulla kuitenkin on ihmisten kuvallisessa ilmaisussa ihan huisin paljon opittavaa. Jos jotain kritiikkiä nousee mieleen ni ehottomasti kirjotelkaa!

Short translation:

Kirjoita tekstiä tai verkkosivuston osoite tai käännä asiakirja.

Peruuta

Here are some schoolwork that I drew in a living model drawing course. They are made with charcoal on some litoposter paper and most of them are over 1m high.

Ihan itte leipasin!

Pidemmittä puheitta varmaan maailman hienoin syntterikakku ja ihan itte koristelin! Nyt kattoon prinsessaleffaa ja rakentaan majaa.

Unisia junia ja äänen etsintää

Tänään piti herätä aikaisin aamujunaan ja suoraan kasvatuspsykologian luennolle. Totesin että sisälukutaidon osaan se minäkin, ja käytin aikani sitten hyödyksi eli piirtelin taas monta sivua luonnoskirjastani täyteen ja yritin miettiä sopivaa kuvitustyyliä blogiin tekstejä elävöittämään. Tällainen tunnelmakuvaus hässäkkä sitten yhdelle sivulle syntyi, ja oli siellä muutama muukin, jotka saattaisivat olla ihan kehityskelpoisia. Viimeaikoina olen kovasti hinkunut oman tyylin kehittämistä ja sitä oman äänen ja kädenjäljen löytämistä. Olen vain vähän hukassa sen kanssa mistä lähteä etsimään. Taiteilijaesikuvia minulta löytyykin jo tusina ( ja niistä olisi muuten aivan ihana tehdä ihan oma postaus myöhemmin ), joten ehkä pitäisi vain ahkerasti lähteä hakemaan niistä niitä juttuja joista pidän ja alkaa yhdistellä ja käännellä ja väännellä. Apua ja niksejä jos joltain löytyy niin kiitos rakkaat kirjoittakaahan niitä minullekin :) Tuulista syyspäivää!

Sovellettuja luentomuistiinpanoja osa1

Sain kuin sainkin valmiiksi kokonaista parillisen lapasia. Tämä on oikeastaan aika harvinaista herkkua, koska yleensä teen vain yhden, hyvin mielikuvituksekkaan, hyvin kuvioillisen ja hyvin parittoman lapasen, ja toisen samanlaisen tekeminen olisi vain tylsää. Tämä tosin ei ole koko totuus siitä, miksi omistan niin paljon parittomia lapasia... Loppujen lopuksi kaikki mitä tarvittiin, oli vain hippusen lisää motivaatiota, tarpeeksi simppeli malli, toisistaan vähän poikkeavat lapaset ( joo ne raidat on eri järjestyksessä ) ja tarpeeksi pitkiä  ja puuduttavia luentoja. Nämä muuten taitavat olla ensimmäiset peukalokiilalliset vanttuut jotka olen ikinä tehnyt. Pointsit siitä! Tässä ei ole vertailukohtaa, mutta nuo on ihan hillittömän kokoiset. Lupasin kullalle, että jos ne on liian isot niin niitä saa vapaasti hyvällä omalla tunnolla käyttää vaikka patalappuina. Ovatpahan edes hyödyksi.

Löysin myös tiedostoja perkatessa vanhan kuvan minkä rustasin joskus pari vuotta sitte mummulle vissiin äitienpäiväkortiksi. Kellä muulla muuten on se tilanne, että piirustusharrastuksen myötä kaikki perheen korttivastuut lankeaa yhtäkkiä omille harteille? Katsokaa ja viihtykää!

Luonnos syyskuu

Tässäpä näitä on, syyskuun luonnoslehtiöihin kerääntyneitä tuherruksia. Otin jossain kesän alussa tavoitteeksi opetella piirtämään ihmisiä noin ylipäätään, asentoja, kasvokuvia etc. Ensimmäisiä harjoitelmia en tuu kyllä koskaan näyttämään täällä mutta tästä eteenpäin voisi kokeilla ottaa tavaksi kerätä kaikki kuun valitut palat aina yhteen läjään ja lätkästä tänne. Kehittymisvinkkejä ja palautetta ja kommenttia sitte vaan naputtamaan.
 psst. Kuvaa klikkaamalla sitä saa sitte isommaksi

Pajun taivuttajat

Ajattelin ihan huvikseni päivitellä tänne meidän syksyisen ympäristötaiteenleirin satoa reilun viikon takaa. Säät olivat viimeisten päivien aikana aika kurjia ja sataa tihkutti sitkeästi vaikka Oulun kylmään syystuuleen tottuneelle meininki oli kuitenkin suhteellisen leppoista.

Ryhmän kanssa lapin esineistöä ahkerasti Arktikumissa tutkittuamme päädyimme tuommoiseen saamelaiseen kehdon tapaiseen. Muutaman luonnoksen sutattuamme ryhdyimme ahkerasti tuumasta toimeen. Materiaalina oli lähinnä nuorta koivua, haapaa ja pajua jota ympäristöstä oli karsittu. Ensimmäisen naukuttelu ja nipsuttelu ja taivuttelupäivän jälkeen kädet olivat uskomattoman arat. Epäluulo valmiiksisaamisestakin kävi monesti mielessä mutta yllättävän loppuspurtin jälkeen valmista tuli!


Rekiryhmällä taisi tulla noipeiten valmista ja komeahan se on tämäkin laitos ja hieno on maisemakin! Tässä kai on sitä maisemaan piirtämistä mistä luennolla niin kovasti puhuttiin.


Hieno on myös tämä eskimoiden aurinkolaseja esittävä teos, joka taisi olla isoimpia ja massiivisimpia meidän luokan tekeleistä. Minusta tässä oli jotenkin niin hauska ideakin kun silmänreijistä pääsi maisemaa kurkistelemaan.

Yöllisiä

Ajattelin dokumentoida teille viimeöisen neljän tunnin maalausrupeaman tuloksia. Millään ei tietenkään olisi malttanut lopettaa, kun kerran vauhtiin pääsi, mutta kaksi kuppia uniteetä lipitettyäni oli pakko luovuttaa ja kömpiä peiton alle. Tosin maalaustäpinöissäni pyörin vielä melkein kaksi tuntia hereillä ennen kuin se uni sitten lopulta tuli.

Selän poimut tuottavat turhautumista ja tuskaa, mutta ehkä niistä kärsivällisyydellä ja tarkkuudella selvitään jos malttaisi. Päänvaivaa tuottaa myös, että kuinkas sitten kävikään. Eli jätänkö kuvan noin pelkistetyksi, pelkkä hahmo ja sininen tausta, vai lisäänkö kuvaan vielä jotain, esim hiuksia tai kasveja yms. Ajatuksia ja ehdotuksia otetaan kiitollisena vastaan.

Rikottu hiljaisuus

Paljonhan minä olen ehtinyt aikaan saada kaikenlaista, mutta niistä raportoiminen on jäänyt kyllä täydellisen unohduksiin. Palailin tuossa muutama tunti sitten takaisin tänne pohjoiseen ja ihailin ruskan kauniita värejä ikkunasta koko matkan ja korvissa soi kukas muukaan kuin Norah Jones.

Kämpille päästyä tietenkin oli heri pakko muovit uusista kiilakehyksistä repiä pois ja päästä uusia akryylivärejä kokeilemaan. Törkeän kalliita maalejahan nuo ovat, vaan viimemmäksi kirjakaupan akryyliväreillä maalattuani ja masennuttuani laadun takia aivan täysin (muuttavat kuivuessaan väriä ihan törkeän paljon) päätin investoida ihan kunnolla.

Hankin kaksi kiilapohjaa samalla. Ajattelin maalata niihin kuvaparin sängyn päätyyni roikkumaan. Syksyn väreistä innostuneena sävytin toisen jo hehkuvan oranssiksi ( 50% cadmiumin keltaista ja 50% cadmiumin punaista ). Tälle pohjalle olisi tarkoitus naisen siluettia lähteä rakentamaan ja lopputulos ainakin näillä näkymin tulee olemaan öisen sininen. Tosin minullahan nämä suunnitelmat muuttuvat tunnetusti aina tehdessä.

Neulottua pitsiä

Päätin tehdä itselleni kevään ja kesän lämpimille keleille unelman kevyen pitsijakun, jonka ohjeen löysin käsityölehdestä. Villiinan ihana mummu tilasi minulle tummansinistä mohairlankaa tarvittavan määrän, koska ne olivat juuri ikävästi päässeet loppumaan. Kuulemma samasta lehdestä löytyneen mohairmekon ohje oli ollut yllättävän suosittu.

Olen jotenkin onnistunut telomaan jalkani niin, että se on päässyt tulehtumaan. Liikkumisrajoitteisena neuletyöt ovat hyvinkin toivottua ajanvietettä ja sain kahdessa päivässä jakun takakappaleen valmiiksi. Olisi ihanaa saada uusi jakku valmiiksi ja mukaan Italian reissulle. Tätä vauhtia haave voisi olla jopa varsin mahdollinen.

Tämän viikon olen leikkinyt Housea kävelykepin kanssa kinkaten ja nappeja napsien. Aivan yhtä pahansisuinen en sentään ole ollut, vaikka välillä onkin kiukuttanut. Kiitos Benin ja Jerryn sekä Bakend Alaskan valkosuklaa jääkarhujen. Om nom nom nom

Kirjoneuleita ja lankakaaosta

Kuviolliset neuleet näyttävät aina niin rikkailta ja mielikuvituksekkailta, että pakkohan sellaista oli kokeilla itsekin. Lisää motivaatiota sain siitä hämäräperäisestä pakkomielteestäni yrittää tehdä se täydellinen pipo. Ei aivan vieläkään onnistunut, mutta lähemmäksi päästään.

Ohjeen sain lokakuun Suuresta käsityölehdestä pudottamalla alkuperäisestä noin 20 silmukkaa pois. Tämä siksi, että aiemmin ohjetta kokeiltuani sain ihan mielettömän hehtaaripipon. Ehkä purankin sen takaisin langoiksi ja teen uusiksi tämän kokoisena. Siinä voisi olla ideaa. Kehittämiskelpoinen malli tämä joka tapauksessa on, vaikka sorrun vieläkin pitämään sitä tylsää mustaa henkkamaukan tupsupipoa suurimman osan ajasta. Eipähän tarvitse väriyhdistelmiä miettiä.

Kuvassa värit toistuvat kohtalaisen hyvin vaikka käytössä noita ruskeita kuvioita ei joka valaistuksessa erota kovin selvästi. Jämälankojen kanssa on aina vähän se onkelma, että on tehtävä siitä mitä on.

Langankeriä ja silmukoita

Mikäs sen parempi aika ryhtyä luomaan silmukoita kuin talvi kuunnellessa kämpän nurkissa ujeltavan tuulen tarinoita? Innostuksissani villiinnyin, ja minulla on nyt oikeastaan useampikin neulontatyö puikoilla valmistumassa pikkuhiljaa. Niistä kuvia myöhemmin sitä mukaa kun valmistuvat.

Tekemiselle on viimeaikoina jäänyt harmillisen vähän aikaa ja energiaa. Taidekoululla sijaistelut ja ystävien kanssa oleskelut ovat todella mukavaa ja antoisaa ajanvietettä, vaikka ei niistä blogiin dokumentoitavaa kättentuotosta juuri synny. Siksi neulontatyöt ovatkin niin ihanan käteviä. Sellaisen voi huoletta kääriä rullalle, sujauttaa laukkuun ja kaivaa kahvilassa esiin jutustelun sivussa. Siinä juoruillessaa pipot ja sukanparret ja hihansuut etenevät ihan huomaamatta.

Kävin Sinooperista hakemassa muutaman pienen paketin Cern massaa joihin ajattelin istutella huomenissa pari orastavaa ideaa ja katsella millaisia muotoja vahaklönteistä oikein esiin putkahteleekaan. Samalla voi viritellä vähän nostalgisia lapsuusajan kerhomuistoja ja jämäpaloista tehdä vaikka niitä iän ikuisia koiranruokakuppeja ja muita.

Millaisia muistoja ihmisillä on? Mitä muotoilitte lapsena savesta, muovailuvahasta tai muotoilumassoisa taikataikinaa unohtamatta? Kestosuosikkeja aiheen suhteen tai äidin vitriiniin päässeitä aarteita?

Villakankaasta hameeksi

Kaappini perällä on jo pitkään lojunut odottamassa ohut ruskea villakangas, josta oli tarkoitus tulla hame jo ajat sitten. Alkuviikosta päätin vihdoinkin kaivaa sen esille ja tällainen siitä syntyi. Alkuperäinen kaava oli tammikuun Suuressa Käsityölehdessä ja levensin helmoja hieman sekä lisäsin taskut. Pinenä vinkkinä niille jotka päättävät ryhtyä tätä kokeilemaan, kannattaa tarkistaa kaarrokkeen istuvuus ennen kuin helmasaumaa alkaa tikkaamaan kiinni, kaava oli pikkuisen liian kaareva ja hame pussittaa hieman. Taskujen ansiosta sitä ei onneksi päällä näe ja mukavahan tästä tuli muuten. Nopea ja helppo tehdä.

Valamiit vinkkelit

Istuskelin illan musiikkia kuuntelemassa ja mustikkateetä juomassa ja tuunailin vinkkelit valmiiksi. Näillä kyllä kelpaa kipaista kauppahalliin hakemaan lisää mustikka vanilja teetä, joka ikävästi pääsi loppumaan. Ihmettelin jo hetken, että mitä ihmettä minä nyt juon ja muistin vasta sitten että kaapissa on vielä hyllyllinen teetä jäljellä. Eihän se hätä niin paha ollutkaan!

Viluvarpaan villavinkkelit

Olen jo pitkään himoinnut huopikkaita ja nyt minä vihdoin sain ne! Enää ei varpaita palella pakkasella ja villasukkiakin mahtuu väliin monet, niinkuin kuulemma asiaan kuuluu. Edessä on siis ihana tuunausurakka ja Nappikikasta ideoita löytyi enemmän kuin pienen tuulitukan pää jaksoi edes käsitellä kerralla. Ystävien avustuksella (ja ovesta ulos työntämällä sitten lopulta) mukaan kuitenkin tarttui tarpeistoa jolla ainakin alkuun päästään.

Lämmintä päälle

Tein tässä taannoin ystävälleni kaksi isoa hupparia talven lämmittäjiksi. Sain lopultakin tehtyä ne loppuun ja annettua uudelle omistajalleen. Sitä ennen kuitenkin ehdin näpsäistä muutaman kuvan. Ehkä myöhemmin päivitän molemmat tänne ihan oikean omistajan päällä, että näkyvät oikeassa kontekstissa.

Olin aika tyytyväinen siihen, miltä tuo vaate näytti ja tuntui päällä. Kauluksesta vain ei oikein ollut hyvää kuvaa, malli kun oli vielä aamupäivällä ihastuttavan pitkähiuksinen. Tuumailin että tämmöisen voisi tehdä pienellä muuntelulla itsellekin. Punaiset napit on peräisin äidin nappilaatikosta, jonne ne ilmeisesti unohtuivat joskus 90-luvun alussa. Oi niitä aikoja!