Alku

Tunnen maan. Tunnen miten se kantaa vakaana sylissään. Turvassa, ympärillä vain taivas ja kasvit. Taivasta peilaava sininen vesi, joka kiemurtelee hopeisena käärmeenä tuntureiden lomassa. Varvikko jalkojeni juuressa hohtaa syksyä ja hiipuvan valon kultaa. Hengitän sisääni raikasta tuulta, joka tuo pohjoisesta mukanaan talvea enteilevää lumen tuoksua. Odotan, kärsivällisenä, tietäen, että joka vuosi syksyn jälkeen saapuu lumi, valkeus, pimeys ja talvi. Puhtaus, joka nielee kaikki värit ja synnyttää ne kevään tullen uusiksi ja kirkkaiksi.

Hengitän syvään niin, että kirpeä ilma tuntuu syvällä aina vatsanpohjassa asti. Antaa voimaa ja tekee osaksi, yhdeksi ja kokonaiseksi maan ilman ja tuulen kanssa. Kerin tietoisuuttani auki hiljalleen, varoen, ja annan sen työntyä syvälle maan poveen, levitä vapaana tuulen mukana harjuille ja rinteille, alas veden tuntumaan nuuskimaan raikasta veden tuoksua. Tunturijäniksen valkeaksi muuttuvat käpälät rapisuttavat kuivia kasveja. Kanerva tuoksuu ja huokaa taipuessaan. Valkoiset pedon hampaat paljastuvat makeasti hymyillen ja vaaleanpunainen kieli lipoo kuonoa, viivytellen. odottaen.

Malta vielä hetki, en kykene keskittymään, kun nälkäinen vatsasi murisee tänne asti. Ystävällinen töytäisy. Peto kierähtää selälleen varvikkoon ja venyttää pehmeitä tassujaan maata pitkin. Kynnet tarttuvat sitkeisiin risuihin ja riipivät oksia. Nälkä. Kärsimätöntä tuhinaa ja meripihkan keltaiset silmät tuijottavat haikeana siihen suuntaan, johon jänis kiireenvilkkaa pötki saatuaan kirsuunsa saalistajan tuoksun. Malttia minä muistutan vielä.
Hengitän uudelleen syvään ja yritän keskittyä. Kerin tietoisuuteni uudelleen auki ja levitän sen kehrät kauas, etsien. Jossain kaukana ensimmäinen lumihiutale koskettaa hauraana maankamaraa ja tunnen kuinka jokin herää.

Tässä erään päässäni pyörineen tarinan alkua. Hahmot kyllä pyörivät ja kieppuvat mielessä, mutta tapahtumat eivät aivan vielä hahmotu kohdilleen. Saa nähdä eteneekö koskaan ihan ehjäksi kokonaisuudeksi asti vai jääkö vain pätkiksi novellintynkiä, mutta ajattelin silti jakaa.