Ihan itte leipasin!

Pidemmittä puheitta varmaan maailman hienoin syntterikakku ja ihan itte koristelin! Nyt kattoon prinsessaleffaa ja rakentaan majaa.

Unisia junia ja äänen etsintää

Tänään piti herätä aikaisin aamujunaan ja suoraan kasvatuspsykologian luennolle. Totesin että sisälukutaidon osaan se minäkin, ja käytin aikani sitten hyödyksi eli piirtelin taas monta sivua luonnoskirjastani täyteen ja yritin miettiä sopivaa kuvitustyyliä blogiin tekstejä elävöittämään. Tällainen tunnelmakuvaus hässäkkä sitten yhdelle sivulle syntyi, ja oli siellä muutama muukin, jotka saattaisivat olla ihan kehityskelpoisia. Viimeaikoina olen kovasti hinkunut oman tyylin kehittämistä ja sitä oman äänen ja kädenjäljen löytämistä. Olen vain vähän hukassa sen kanssa mistä lähteä etsimään. Taiteilijaesikuvia minulta löytyykin jo tusina ( ja niistä olisi muuten aivan ihana tehdä ihan oma postaus myöhemmin ), joten ehkä pitäisi vain ahkerasti lähteä hakemaan niistä niitä juttuja joista pidän ja alkaa yhdistellä ja käännellä ja väännellä. Apua ja niksejä jos joltain löytyy niin kiitos rakkaat kirjoittakaahan niitä minullekin :) Tuulista syyspäivää!

Sovellettuja luentomuistiinpanoja osa1

Sain kuin sainkin valmiiksi kokonaista parillisen lapasia. Tämä on oikeastaan aika harvinaista herkkua, koska yleensä teen vain yhden, hyvin mielikuvituksekkaan, hyvin kuvioillisen ja hyvin parittoman lapasen, ja toisen samanlaisen tekeminen olisi vain tylsää. Tämä tosin ei ole koko totuus siitä, miksi omistan niin paljon parittomia lapasia... Loppujen lopuksi kaikki mitä tarvittiin, oli vain hippusen lisää motivaatiota, tarpeeksi simppeli malli, toisistaan vähän poikkeavat lapaset ( joo ne raidat on eri järjestyksessä ) ja tarpeeksi pitkiä  ja puuduttavia luentoja. Nämä muuten taitavat olla ensimmäiset peukalokiilalliset vanttuut jotka olen ikinä tehnyt. Pointsit siitä! Tässä ei ole vertailukohtaa, mutta nuo on ihan hillittömän kokoiset. Lupasin kullalle, että jos ne on liian isot niin niitä saa vapaasti hyvällä omalla tunnolla käyttää vaikka patalappuina. Ovatpahan edes hyödyksi.

Löysin myös tiedostoja perkatessa vanhan kuvan minkä rustasin joskus pari vuotta sitte mummulle vissiin äitienpäiväkortiksi. Kellä muulla muuten on se tilanne, että piirustusharrastuksen myötä kaikki perheen korttivastuut lankeaa yhtäkkiä omille harteille? Katsokaa ja viihtykää!