Yöllisiä

Ajattelin dokumentoida teille viimeöisen neljän tunnin maalausrupeaman tuloksia. Millään ei tietenkään olisi malttanut lopettaa, kun kerran vauhtiin pääsi, mutta kaksi kuppia uniteetä lipitettyäni oli pakko luovuttaa ja kömpiä peiton alle. Tosin maalaustäpinöissäni pyörin vielä melkein kaksi tuntia hereillä ennen kuin se uni sitten lopulta tuli.

Selän poimut tuottavat turhautumista ja tuskaa, mutta ehkä niistä kärsivällisyydellä ja tarkkuudella selvitään jos malttaisi. Päänvaivaa tuottaa myös, että kuinkas sitten kävikään. Eli jätänkö kuvan noin pelkistetyksi, pelkkä hahmo ja sininen tausta, vai lisäänkö kuvaan vielä jotain, esim hiuksia tai kasveja yms. Ajatuksia ja ehdotuksia otetaan kiitollisena vastaan.

Rikottu hiljaisuus

Paljonhan minä olen ehtinyt aikaan saada kaikenlaista, mutta niistä raportoiminen on jäänyt kyllä täydellisen unohduksiin. Palailin tuossa muutama tunti sitten takaisin tänne pohjoiseen ja ihailin ruskan kauniita värejä ikkunasta koko matkan ja korvissa soi kukas muukaan kuin Norah Jones.

Kämpille päästyä tietenkin oli heri pakko muovit uusista kiilakehyksistä repiä pois ja päästä uusia akryylivärejä kokeilemaan. Törkeän kalliita maalejahan nuo ovat, vaan viimemmäksi kirjakaupan akryyliväreillä maalattuani ja masennuttuani laadun takia aivan täysin (muuttavat kuivuessaan väriä ihan törkeän paljon) päätin investoida ihan kunnolla.

Hankin kaksi kiilapohjaa samalla. Ajattelin maalata niihin kuvaparin sängyn päätyyni roikkumaan. Syksyn väreistä innostuneena sävytin toisen jo hehkuvan oranssiksi ( 50% cadmiumin keltaista ja 50% cadmiumin punaista ). Tälle pohjalle olisi tarkoitus naisen siluettia lähteä rakentamaan ja lopputulos ainakin näillä näkymin tulee olemaan öisen sininen. Tosin minullahan nämä suunnitelmat muuttuvat tunnetusti aina tehdessä.