Sain kuin sainkin valmiiksi kokonaista parillisen lapasia. Tämä on oikeastaan aika harvinaista herkkua, koska yleensä teen vain yhden, hyvin mielikuvituksekkaan, hyvin kuvioillisen ja hyvin parittoman lapasen, ja toisen samanlaisen tekeminen olisi vain tylsää. Tämä tosin ei ole koko totuus siitä, miksi omistan niin paljon parittomia lapasia... Loppujen lopuksi kaikki mitä tarvittiin, oli vain hippusen lisää motivaatiota, tarpeeksi simppeli malli, toisistaan vähän poikkeavat lapaset ( joo ne raidat on eri järjestyksessä ) ja tarpeeksi pitkiä ja puuduttavia luentoja. Nämä muuten taitavat olla ensimmäiset peukalokiilalliset vanttuut jotka olen ikinä tehnyt. Pointsit siitä! Tässä ei ole vertailukohtaa, mutta nuo on ihan hillittömän kokoiset. Lupasin kullalle, että jos ne on liian isot niin niitä saa vapaasti hyvällä omalla tunnolla käyttää vaikka patalappuina. Ovatpahan edes hyödyksi.
Löysin myös tiedostoja perkatessa vanhan kuvan minkä rustasin joskus pari vuotta sitte mummulle vissiin äitienpäiväkortiksi. Kellä muulla muuten on se tilanne, että piirustusharrastuksen myötä kaikki perheen korttivastuut lankeaa yhtäkkiä omille harteille? Katsokaa ja viihtykää!
