Öljyvärien tuoksua

Eräs ystäväni pääsi opiskelemaan kouluun johon ei ole mitenkään helppoa päästä (liki mahdotonta jos minulta kysytään), joten ajattelin juhlan kunniaksi maalata tulevaan uuteen kotiin jotain pientä kivaa. Yritin pitää aiheen melko simppelinä, että saan sen myös joskus valmiiksikin, eikä työ jäisi keskeneräisenä vaatekkaapini seinää vasten nojaamaan, niinkuin niin monet muut aloiotelmani ovat tehneet.

Aloin ihan tosissani turhautumaan, kun joka kuvausyritykseen ilmestyi kummallisia vääristymiä ja heijastuksia yms mitä kuvaan ei kuulunut. Lopulta vain luovutin ja annoin olla. Tämä siitä paremmasta päästä ja antaa varmaan jonkinlaista kuvaa siitä mitä olen puuhaillut.

Olen myös väritellyt joitakin vanhoja luonnoksia nopeasti koneella ja tökkinyt niitä deviantarttiin, jos joku haluaa vilkaista niin linkki löytyy tuosta ylhäältä.

Niin ja minunhan on pitänyt jo pitempään postata se valmiiksi tullut koulussa tehty öljyvärityö tännekin. Eli tässäpä tämä:

Ennakointia

Meidän perheen tämän vuotinen joulukortti onkin sitten perinteistä poiketen akvarellina toteutettu. Ei mikään maailman omaperäisin idea tai mitään mutta hei, mää asunki Rovaniemellä ja täällä tursuaa poroja vähä joka tuutista joten syytetään aivopesua.

Tiiän etten oo päivitelly mitään taas vähään aikaan, vaikka oonki kaiken näköstä touhunnu. Töiden dokumentointi ja tänne laittaminen vaan jotenki aina jää, tai sitten ne on sellaista materiaalia jota en edes halua tänne julkiseen jakoon laittaa. Liian henkilökohtaista tai raakilemaista yms. Kyllähän te tiiätte.

Huomenna on lähtö pohjoista kohti Lainiolle kolmimetrisiä lumiveistoksia nakuttelemaan. Tiedossa todella kylmää ja märkää ja viluista touhua josta varmaan lisäilen kuvamateriaalia sitten kun selviän takaisin. Toivottavasti tällä kertaa vähän paremmassa kunnossa kuin viimeksi, eli ilman sitä hillitöntä kuumetta ja rajua oksennustautia. Minä jonka mahataudit yleensä nykyään kiertää kaukaa. Onneksi.

Sovellettuja luentomuistiinpanoja osa1

Sain kuin sainkin valmiiksi kokonaista parillisen lapasia. Tämä on oikeastaan aika harvinaista herkkua, koska yleensä teen vain yhden, hyvin mielikuvituksekkaan, hyvin kuvioillisen ja hyvin parittoman lapasen, ja toisen samanlaisen tekeminen olisi vain tylsää. Tämä tosin ei ole koko totuus siitä, miksi omistan niin paljon parittomia lapasia... Loppujen lopuksi kaikki mitä tarvittiin, oli vain hippusen lisää motivaatiota, tarpeeksi simppeli malli, toisistaan vähän poikkeavat lapaset ( joo ne raidat on eri järjestyksessä ) ja tarpeeksi pitkiä  ja puuduttavia luentoja. Nämä muuten taitavat olla ensimmäiset peukalokiilalliset vanttuut jotka olen ikinä tehnyt. Pointsit siitä! Tässä ei ole vertailukohtaa, mutta nuo on ihan hillittömän kokoiset. Lupasin kullalle, että jos ne on liian isot niin niitä saa vapaasti hyvällä omalla tunnolla käyttää vaikka patalappuina. Ovatpahan edes hyödyksi.

Löysin myös tiedostoja perkatessa vanhan kuvan minkä rustasin joskus pari vuotta sitte mummulle vissiin äitienpäiväkortiksi. Kellä muulla muuten on se tilanne, että piirustusharrastuksen myötä kaikki perheen korttivastuut lankeaa yhtäkkiä omille harteille? Katsokaa ja viihtykää!

Lämmintä päälle

Tein tässä taannoin ystävälleni kaksi isoa hupparia talven lämmittäjiksi. Sain lopultakin tehtyä ne loppuun ja annettua uudelle omistajalleen. Sitä ennen kuitenkin ehdin näpsäistä muutaman kuvan. Ehkä myöhemmin päivitän molemmat tänne ihan oikean omistajan päällä, että näkyvät oikeassa kontekstissa.

Olin aika tyytyväinen siihen, miltä tuo vaate näytti ja tuntui päällä. Kauluksesta vain ei oikein ollut hyvää kuvaa, malli kun oli vielä aamupäivällä ihastuttavan pitkähiuksinen. Tuumailin että tämmöisen voisi tehdä pienellä muuntelulla itsellekin. Punaiset napit on peräisin äidin nappilaatikosta, jonne ne ilmeisesti unohtuivat joskus 90-luvun alussa. Oi niitä aikoja!