Sovellettuja luentomuistiinpanoja osa1

Sain kuin sainkin valmiiksi kokonaista parillisen lapasia. Tämä on oikeastaan aika harvinaista herkkua, koska yleensä teen vain yhden, hyvin mielikuvituksekkaan, hyvin kuvioillisen ja hyvin parittoman lapasen, ja toisen samanlaisen tekeminen olisi vain tylsää. Tämä tosin ei ole koko totuus siitä, miksi omistan niin paljon parittomia lapasia... Loppujen lopuksi kaikki mitä tarvittiin, oli vain hippusen lisää motivaatiota, tarpeeksi simppeli malli, toisistaan vähän poikkeavat lapaset ( joo ne raidat on eri järjestyksessä ) ja tarpeeksi pitkiä  ja puuduttavia luentoja. Nämä muuten taitavat olla ensimmäiset peukalokiilalliset vanttuut jotka olen ikinä tehnyt. Pointsit siitä! Tässä ei ole vertailukohtaa, mutta nuo on ihan hillittömän kokoiset. Lupasin kullalle, että jos ne on liian isot niin niitä saa vapaasti hyvällä omalla tunnolla käyttää vaikka patalappuina. Ovatpahan edes hyödyksi.

Löysin myös tiedostoja perkatessa vanhan kuvan minkä rustasin joskus pari vuotta sitte mummulle vissiin äitienpäiväkortiksi. Kellä muulla muuten on se tilanne, että piirustusharrastuksen myötä kaikki perheen korttivastuut lankeaa yhtäkkiä omille harteille? Katsokaa ja viihtykää!

Neulottua pitsiä

Päätin tehdä itselleni kevään ja kesän lämpimille keleille unelman kevyen pitsijakun, jonka ohjeen löysin käsityölehdestä. Villiinan ihana mummu tilasi minulle tummansinistä mohairlankaa tarvittavan määrän, koska ne olivat juuri ikävästi päässeet loppumaan. Kuulemma samasta lehdestä löytyneen mohairmekon ohje oli ollut yllättävän suosittu.

Olen jotenkin onnistunut telomaan jalkani niin, että se on päässyt tulehtumaan. Liikkumisrajoitteisena neuletyöt ovat hyvinkin toivottua ajanvietettä ja sain kahdessa päivässä jakun takakappaleen valmiiksi. Olisi ihanaa saada uusi jakku valmiiksi ja mukaan Italian reissulle. Tätä vauhtia haave voisi olla jopa varsin mahdollinen.

Tämän viikon olen leikkinyt Housea kävelykepin kanssa kinkaten ja nappeja napsien. Aivan yhtä pahansisuinen en sentään ole ollut, vaikka välillä onkin kiukuttanut. Kiitos Benin ja Jerryn sekä Bakend Alaskan valkosuklaa jääkarhujen. Om nom nom nom

Kirjoneuleita ja lankakaaosta

Kuviolliset neuleet näyttävät aina niin rikkailta ja mielikuvituksekkailta, että pakkohan sellaista oli kokeilla itsekin. Lisää motivaatiota sain siitä hämäräperäisestä pakkomielteestäni yrittää tehdä se täydellinen pipo. Ei aivan vieläkään onnistunut, mutta lähemmäksi päästään.

Ohjeen sain lokakuun Suuresta käsityölehdestä pudottamalla alkuperäisestä noin 20 silmukkaa pois. Tämä siksi, että aiemmin ohjetta kokeiltuani sain ihan mielettömän hehtaaripipon. Ehkä purankin sen takaisin langoiksi ja teen uusiksi tämän kokoisena. Siinä voisi olla ideaa. Kehittämiskelpoinen malli tämä joka tapauksessa on, vaikka sorrun vieläkin pitämään sitä tylsää mustaa henkkamaukan tupsupipoa suurimman osan ajasta. Eipähän tarvitse väriyhdistelmiä miettiä.

Kuvassa värit toistuvat kohtalaisen hyvin vaikka käytössä noita ruskeita kuvioita ei joka valaistuksessa erota kovin selvästi. Jämälankojen kanssa on aina vähän se onkelma, että on tehtävä siitä mitä on.